Elämää maaseudulla (6.12.2017)

Tässä katsellessani naapurin peltotöitä viereisellä tontilla tuli mieleeni meidän muuttaminen ja asettuminen nykyiseen kotiimme 6,5 vuotta sitten, ja miten olemme sopeutuneet elämään täällä keskellä maaseutua, pienen umbrialaisen kylän kyljessä.

Olemme Sirpan kanssa molemmat kotoisin kaupungista, Helsingistä; syntyneet, kasvaneet, opiskelleet ja tehneet työuramme täysin erilaisessa ympäristössä kuin missä asumme nyt, pienessä n. 600 asukkaan Spinan kylässä. Olemme näiden vuosien aikana jollain ihmeellisellä tavalla sopeutuneet tänne ja omaksuneet tämän kylän omaksemme. Huolimatta erilaisista taustoistamme verrattuna kyläläisiin, olemme mielestämme näiden kuuden ja puolen vuoden aikana pystyneet integroitumaan tähän yhteiskuntaan hyvin, mutta se on vaatinut meiltä ennen kaikkea rohkeutta, ennakkoluulottomuutta, uteliaisuutta ja valmiutta hyväksymään uusia asioita. En väitä, että kaikki tämä olisi tapahtunut ilman hampaiden kiristelyä, kirosanoja ja harmaita hiuksia. Tullessamme tänne Spinan kylään olimme ja olemme edelleen uusia maahanmuuttajia, jotka varmasti ovat aiheuttaneet ihmetystä ja mahdollisesti epäilyjäkin paikallisten osalta.

Kaikessa siinä, että olemme omasta mielestämme nyt osa kyläämme, on vaikuttanut se, miten olemme muuttamisen jälkeen asennoituneet kyläyhteisöön ja kylän ihmisiin. Olemme rohkeasti keskustelleet paikallisten kanssa, osallistuneet kylän tapahtumiin, käymme kylän baarissa ja kaupoissa ja kylän jokavuotisissa juhlissa, käyttäneet paikallisia terveyspalveluja ja ennen kaikkea käyttäneet kylän muidenkin ammattilaisten palveluja oli kyseessä sähkömies, putkimies, rakennusmies, kirjanpitäjä tai rakennustarkastaja. Monesti näkee ja kuulee että ulkomaalaiset hankkivat asunnon alueelta, jossa on jo valmiiksi oman maan kansalaisia, mutta se johtunee varmaan siitä, että näin syntyy helpommin turvaverkosto muiden ihmisten kanssa. Toisaalta tämä hieman hidastaa integroitumista uuteen maahan ja yhteiskuntaan.

Näiden vuosien aikana sopeutuminen tänne Umbrian maakuntaan ei ole tapahtunut hetkessä mutta sehän voi johtua siitä, että tämän maakunnan ihmiset ovat vähän niin kuin suomalaiset; varautuneita mutta erittäin ystävällisiä. Ja uusien tulokkaiden hyväksyminen vaatii oman aikansa. Mielestäni hyvä esimerkki hyväksymisestä oli se, että olimme mukana videolla, jossa haastateltiin kyläläisiä ja meiltäkin kysyttiin miksi olemme muuttaneet juuri tähän kylään ja miltä täällä tuntuu asua. Video sitten näytettiin kyläläisille eräissä juhlissa. Meidän haastattelumme videolla aiheutti sen, että tämän jälkeen meitä tervehtivät tuntemattomatkin kyläläiset erittäin lämpimästi, ja koimme että olemme vielä lähempänä tätä kylää ja sen asukkaita ja ilmapiiriä.  Ehkä meillekin on näin syntynyt oma turvaverkko.

Ensimmäiset 2-3 vuotta kysyimme itseltämme monta kertaa, että olikohan tämä muutto aivan viisasta, mutta pikkuhiljaa kaikkien kiireiden keskellä ja paikallisten ystävien myötävaikutuksella tästä on tullut kotimme. Kuinka kauan täällä asumme, pienessä Spinan kylässä, emme oikein pysty arvioimaan, sillä koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Toisaalta Suomi ja Helsinki tulevat pysymään aina läheisesti sydämissämme.