Ilmastonmuutos ja maailman viininviljely (8.1.2018)

Viime lokakuussa pidettiin Kanadan Montrealissa ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksesta viininviljelyyn liittyvä kokous Tasting Climate Change. Tässä kokouksessa oli puhujina nimenomaan viininviljelyn ammattilaisia (mm. CEO Stephen Guilbeaut, tohtori Gregory Jones, konsultti Alberto Antonini ja Pedro Parra), jotka toivat esille huolestumisensa siitä, miten viime aikojen ilmastonmuutos on vaikuttanut ja vaikuttaa tulevaisuudessa koko maailman viininviljelyyn.

Yksi suurimmista huolista on ilmaston lämpenemisen aiheuttama vedensaanti viinitarhoissa, ja kuinka paljon viiniköynnöksiä jo täytyy kastella hyvän sadon aikaansaamiseksi. Tällä hetkellä on myös hiilidioksidin määrä maapallolla suuriin 800.000 vuoteen, joka johtuu ihmisten tekemistä ratkaisuista. Lämpötilamuutoksen vaikutukset ovat jo nyt olleet merkittäviä. Stephen Guilbeaut otti esille, että esimerkiksi Kanadassa lämpötila ei ole ollut keskiarvon alapuolella enää vuoden 1976 jälkeen, joka osoittaa selvästi jatkuvaa ilmaston lämpenemistä. Samoin Australiassa vuosi 2017 on ollut kaikkein kuivin vuosikymmeniin, ja esimerkiksi Toscanassa (ja muuallakin Italiassa) sadonkorjuu tapahtui viikkoja, jopa kuukauden etuajassa verrattuna normaaliin. Toisaalta on sitten vastakkaisia ilmiöitä kuten esimerkiksi Argentinan Mendoza, jossa yllättäen kaksi vuotta sitten sademäärä kaksinkertaistui ja viime vuonna kolminkertaistui. Nämä muutokset ilmastossa eivät voi olla vaikuttamatta siihen, että ennen maapallon alueet, joilla ei voinut ilmaston takia viljellä viiniköynnöksiä voidaan jo nyt ja tulevaisuudessa viljellä viiniköynnöksiä tai vastakohtana alueet, joilla on perinteisesti viljelty viiniköynnöksiä joutuvat muuttamaan viljelymenetelmiään, tai jopa miettimään uusia vaihtoehtoja rypälelajikkeissaan.

Kaikilla näillä suhteellisen radikaaleilla muutoksilla on myös merkitys maaperään ja kuinka maaperä reagoi esim. kasteluun. Perinteisellä tavalla viljelyissä viinitarhoissa, jossa maa on esim. savi-kalkkia kastelu saattaa jäädä pintakasteluksi, koska maaperä on kuivuuden jäljiltä erittäin kovaa ja kuollutta, ja kastelu vaikuttaa ainoastaan pintajuuriin, jotka eivät ole kaikkein parhaassa maaperässä. Alberto Antonini, joka on työskennellyt myös Toscanassa, kertoi että kaivamalla syvemmältä maaperää saadaan maaperän biomassa muuttumaan, ja vedensaanti näin ollen helpommaksi syvemmille juurille.  Vedenpuutteen takia eri valtiot ovat myös laatineet lakeja, jotka vähentävät vedenkulutusta kuivilla alueilla, kuten Napa Valleyssa, eikä näiden lakien muutokset voi olla vaikuttamatta viininviljelyyn. Mitä enemmän viinitarhoja joudutaan keinotekoisesti kastelemaan, sitä enemmän tarvitaan luontoystävällistä energiaa ja ne maat, jotka nyt panostavat aurinkoenergiaan, pystyvät myös jatkossa taloudellisesti ja luontoystävällisesti tuottamaan tarvittavaa energiaa.

Kaikkihan alkaa viinitarhasta. Viinitarhassa tehdään 80 % viinin laadusta, joten edellä mainitut muutokset eivät voi olla vaikuttamatta itse viiniin. Viinien alkoholiprosentit kasvavat helposti, kalorimäärät nousevat, kun taas asiakkaat jatkossa tulevat vaatimaan ehkä kevyempiä viinejä, joissa on vähemmän sokeria. Viinien hinnan kannalta kovin kuivat ajanjaksot vaikuttavat myös viinituotantoon, jolloin viinilasillista kohden joudutaan kastelemaan enemmän ja kustannukset nousevat, ja kun ottaa huomioon hintakilpailun, voidaan puhua todella vaikeasta haasteesta viinitilallisille.

Eräs mielenkiintoisesta aiheesta on viininviljelyn opettaminen yliopistoissa. Viimeisten vuosien aikana yliopistoissa on opetettu käyttämään ns. synteettisiä ”ihme” kemikaaleja ja on tyystin unohdettu perinteinen viininviljelyn viisaus, joka vielä oli olemassa 70 vuotta sitten. Kuten Alberto Antonini hyvin sanoi: ”me tarvitsemme viisaita ja kokeneita viljelijöitä, emme teoreettisia kaiken tietäviä guruja”. Monesti tuntuu myös siltä, että viinitilat esim. Italiassa, jotka ovat keskittyneet luomuviljelyyn, tekevät asioita juuri sillä tavalla, kun oli tapana vuosikymmeniä sitten.