Umbrian maakunnan sijainti (15.5.2016)

Umbrian maakunnan sijainti keskellä Italiaa mahdollistaa sekä lyhyitä että pitkiä matkoja ympäri Italiaa, esimerkiksi molemmille rannikoille; Adrianmeren rannikolle että Tyrrhenian meren rannikolle. Molemmilla rannikoilla on erinomaisia rantakohteita ja paljon muutakin nähtävää eri vuodenaikoina. Me olemme käyneet molemmilla ”puolilla” oikeastaan joka vuosi tämän kuuden vuoden aikana, kun olemme asuneet Umbriassa, koska matkan teko ei tosiaan kestä kauaa jos vaikkapa haluaa mennä länsirannikolle Tyrrhenian meren rannalle kuten me teimme viikonlopun aikana.

Olemme aina suosineet pienillä matkoillamme kevättä tai alkusyksyä, koska kesäkuun alusta syyskuun alkuun nämä kohteet ovat liian täynnä; ensin tulevat eurooppalaiset ja sitten elokuussa matkailevat italialaiset. Meille sopii hieman hiljaisempi aika, jolloin matkojemme kohteissa on vielä tilaa.

Lähdimme siis matkaan kohti pientä Castiglione della Pescaian kaupunkia, joka sijaitsee lähellä Grosseton kaupunkia. Olemme olleet tässä paikassa kerran aikaisemminkin, se taisi olla syyskuun alussa 2010, ja viehätyimme paikkaan sen pienuuden, siistiyden ja tietysti meren läheisyyden takia. Tällä kertaa matkasimme Castiglione della Pescaiaan Sienan kautta, koska reitti on meiltä nopein reitti eikä tarvitse ajaa pieniä ja kapeita pikkuteitä pitkin. Olimme valinneet majoituspaikaksi pienen hotellin nimeltään ”C’era una volta”(suosittelen!), joka sijaitsee aivan rannan tuntumassa, mutta kuitenkin rauhaisalla paikalla.

Olimme aikaisemmalla kerralla käyneet alueen aika tarkasti läpi mutta nyt halusimme käydä retkellä luonnonpuistossa, Riserva Naturale della Diaccia Botrona, joka sijaitsee kaupungin läpi virtaavan joen toisella puolella. Puistolla on synkkä historia; alue on kosteaa suoaluetta, ja keskiajalla alue tyhjeni asukkaista johtuen siellä levinneestä malariasta. Nyt alue on kuitenkin luonnonpuisto, jossa on paljon pieniä kanavia ja runsas linnusto. Alueella on myös museo. 

Teimme retken jalkaisin ensin pitkin joen reunaa ja sitten perille pitkin maantietä. Matka kesti n. 45 min suuntaansa kaupungin keskustasta. Alueen ympäri kulkee polku, mutta emme valitettavasti oikein voineet sitä pitkin nyt kuljeksia, koska polut olivat vielä vetisiä kevään sateiden jäljiltä. Kesällä luonnonpuisto mahdollistaa varmaan pitempien patikointiretkien tekemisen.  Paluumatkalla kävimme lounaalla kaupungin keskussa, johon oli täksi viikonlopuksi saapunut markkinat, jossa tarjottiin erilaisia kansainvälisiä ruokia mm. Saksasta, Puolasta, Espanjasta, Meksikosta ja Itävallasta. Erinomaista päästä maistamaan vieraita makuja paikallisten ruokien lisäksi.

Koska Castiglione della Pescaia on merikaupunki, niin tietysti kaikki kaupungin ravintolat tarjoavat meren antimia, joka sopi meille hyvin koska oikeastaan olemme aina näissä rantakaupungeissa käydessämme suosineet tuoreita kala- ja äyriäisruokia hyvien valkoviinien kera. Uimarannoille oli myös uskaltautunut muutama rohkea ottamaan aurinkoa ja jopa uimaankin, mutta muuten rannat olivat tyhjiä ja odottivat vielä todellisen turistikauden alkua.


Tänä vuonna tuntuu siltä, että kevät on melkein kaikkialla Italiassa ollut kylmä ja tuulinen, ja kaikki odottavat milloin lämpimät ilmat alkavat.


Valitettavasti kaksi lomapäivää kuluu nopeasti, mutta täällä Castiglione della Pescaiassa on aina miellyttävä piipahtaa hieman rentoutumassa ja nauttimassa merestä.  Paluumatkalla kotiin olimme päättäneet käydä viinitilalla, jonka punaviiniä Rosso di Montecucco olimme saaneet maistaa eräässä Pescaian enotecassa, joten poikkesimme Civitella Paganicosta ”Strada dell’ vino Montecuccolle”. Tämä tie jatkuu aina kuuluisaan Montalcinon kaupunkiin saakka, mutta me pysähdyimme Parmoleton viinitilalle n. 17 km ennen Montalcinoa. Tilalla on erinomaiset hinta/laatu puna- ja valkoviinit, eli jos joskus liikutte alueella niin kannattaa poiketa. Viinitilalta paluumatka kotiin Umbriaan jatkui sitten pitkin maisemateitä aina kotikyläämme saakka.