Vieraskynä – Pian ja Jaakon lomatunnelmia heinäkuussa 2018 (30.7.2018)

Ihastuksemme Umbriaan syttyi varoittamatta ja sattumalta noin neljä vuotta sitten viinitastingissä Helsingissä, jossa Pekka oli maistattamassa Umbrian herkkuja. Käytyämme kerran Umbriassa emme ole kyenneet pysymään poissa sieltä.

Ajatus koko kesäloman viettämisestä jossakin päin Umbriaa kypsyi pikkuhiljaa halustamme kokeilla siellä arjessa elämistä. Spoletossa olimme pistäytyneet kerran aikaisemmin. Tämän kokemuksen, sekä Sirpan ja Pekan suosituksesta, valitsimme Spoleton lomakohteeksi. Sirpa ja Pekka avustivat huoneiston vuokraamisessa.

Saavuimme Spoletoon tuulisena ja pilvisenä päivänä ja asetuimme taloksi. Sää kylläkin muuttui heti aurinkoiseksi ja lämpimäksi, jopa kuumaksi. Alussa rakensimme Spoleton kotiamme sekä otimme kaupunkia haltuumme. Google maps oli useasti käytössä, sillä tipahdimme pois kartalta ahkeraan.

Aika nopeasti kuitenkin pääsimme perille kaduista ja kujista. Arkeen syntyi oma rytminsä, alkaen aamun lenkistä ympäri Rocca Albornozian linnaa, joka vartioi kaupunkia kukkulan laella. Lenkki on noin kilometrin pituinen, ja spoletiinot kiertävät sitä yksin tai ystävän kanssa kuntoilumielessä. Aamulenkin jälkeen joimme kahvit parvekkeellamme ja siitä päivä lähtikin käyntiin.

Päivittäin liikuimme lähiympäristössä, joimme espressoja, macchiatoja, cappuccinoja, kävimme pienissä paikallisissa kaupoissa, ihastelimme maisemia. Päivien kuluessa kauppiaatkin tunnistivat meidät. Alakaupungissa oli isoja supermercatoja, joista kävimme ostamassa suurempia ostoksia. Meille tarjottiin jo paikallisia ostostarroja ja paikallisten omien korttien käyttämiä alennuksia. Palvelutiskillä ihastelimme, kuinka kauppias siivutti leikkeleitä ohuiksi siivuiksi, pakkasi limittäin riveihin kelmun päälle ja lopuksi kääri pakettiin.

Työarjesta irtaantuminen oli totaalista ja tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Riitti kun istui asuntomme parvekkeella katsoen maisemaa laaksoon ja ympäröiviin vuoriin. Tutustuimme yläkerran rouvaan, joka ystävällisyydellään hurmasi meidät. Italiaa joutui käyttämään useaan otteeseen, ja ihmiset myös antoivat käyttää sitä korjaten hienovaraisesti “virheitä”.

Erikoinen kokemus oli myös eräs ravintolaruokailu, jolloin puhkesi myrsky. Kaikki asiakkaat ja henkilökunta yhdessä huolehtivat astiat keittiöön, tuolit sisälle ja päivänvarjot kasaan. Tämän kaltainen erikoinen tapahtuma yhdistää ihmisiä, puheen sorina ja keskustelut olivat intensiivisiä tämän jälkeen.

Vaikka paljon vain elimme arkea, niin silti teimme retkiä muuallekin. Spoletosta on mainiot yhteydet julkisilla kulkuneuvoilla muualle Umbriaan ja kauemmaksikin. Näitä retkikohteitamme olivat mm.

Le fonti del Clitunno joka sijaitsee Campello sul Clitunnossa. Itse puisto koostuu useista luonnollisista lähteistä, ja puistosta virtaavasta Clitunno-joesta. Upea paikka. Suosittelemme.

Cascata delle Marmore on roomalaisten tekemä vesiputous. Se on 165 metriä korkea, ja samalla korkein ihmisen tekemä vesiputous koko maailmassa. Kun portit avataan, näky on huikea veden syöksyessä vapaana alas laaksoon.

Montefalco joka on noin 4000 ihmisen pikkuinen kukkulakaupunki. Miksi tänne; koska kaupunki on erittäin viihtyisä ja ystävällinen, sekä alueella on paljon tosi hyviä viinitiloja. Täältä saa Montefalcon alueelle ominaista Sagrantino rypäleestä tehtyä voimakkaan makuista ja erittäin hyvää viiniä.

Assisi on pieni kaupunki vuoren rinteessä ja on tunnettu 1200-luvulla eläneen Franciscus Assisilaisen kotikaupunkina. Assisissa on runsaasti historiallisia nähtävyyksiä, niistä vaikuttavin oli ehdottomasti Pyhän Francescon basilika.

Aamupäiväretkillä junalla kävimme myös lähikaupungeissa, Folignossa ja Ternissä. Folignossa huomiota herätti se, että ihmiset liikkuivat paljon pyörillä. Mikäs siellä oli pyöräillessä, kun maasto oli tasaista. Täysin vastakohta Spoletolle, jossa ei liiku mihinkään ilman kiipeämistä ylöspäin ja laskeutumista alas.

Kävimme myös junalla Anconassa Adrianmeren rannalla (per suunta 2h10min). Hyvä vierailukohde. Mutta koska Spoletossa oli kotikaupunki, ”ikävä” takaisin oli päivän jälkeen jo suuri.

Juuri kun elämä Spoletossa oli asettunut uomiinsa, huomattiin, että kuukausi oli kulunut ja piti pakata tavarat ja lähteä Suomeen. Vaikka haikeus oli todella suuri, on meillä paljon mitä muistella talven aikana uudesta Spoleton kesästä haaveillessa.

Pia  & Jaakko