Viinitarhasta viinien maisteluun – osa 1 (18.8.2013)

Viinit, viinien maistelu ja viinirypäleiden viljely ovat varmaan yksi suosituimmista aiheista, joista kirjoitetaan eri blogeissa ja verkkosivustoilla, joten niin minäkin sitten kannan korteni kekoon aiheen tiimoilta. Ajatukseni on kirjoitella Umbriablogiin aina silloin tällöin juttuja Italian viinimaailmasta ja viinikulttuurista, omiin käytännön kokemuksiin ja havaintoihini perustuen koska olen täällä viinitarhojen keskellä.

Italiassa viinin historia ja viinikulttuuri ovat niin lähellä jokapäiväistä elämää, että sitä on vaikea ohittaa keskusteluissa paikallisten ihmisten tai viinitilallisten kanssa, ja varsinkaan kun kohta taas lähestymme sadonkorjuun aikaa. Keskustellaan viinisadon ennusteista, arvioidaan kesän ja syksyn säätiloja ja niiden vaikutusta satoon, tai todetaan miten kevään säätila mahdollisesti vaikutti kukintaan ja rypäleiden kasvamiseen.  

Viinituotanto on yksi tärkeimmistä Italian maatalouden osa-alueista ja Italia tuottaakin Euroopassa toiseksi eniten viinejä heti Ranskan jälkeen (Italiassa 46 miljoonaa hehtolitraa v. 2010). Globaalisesti katsottuna Euroopan viinituotanto on n. 60 % koko maailman tuotannosta, ja viinitarhoja on noin 8 miljoonaa hehtaaria. Vanha maailma tuottaa siis edelleen valtaisan määrän maailman viineistä. 

Omalta osaltani kiinnostukseni koko aiheeseen sai lisäpotkua, kun kävin Sommelier-kurssin 1. osan viime keväänä ja jatkan taas harjoituksia lokakuusta alkaen. Aiemmin, kuten jo joissain aiemmissa kirjoituksissani sanoin, kuuluin siihen kuluttajaryhmään, joka menee kauppaan, katsoo etikettiä, ostaa viinin ja mahdollisesti pitää tai ei pidä viinistä. Suomalaiset turistit kysyvät meiltä usein, koska on sadonkorjuu, mitä viinitarhoissa tehdään talvisin, mitä rypäleitä täällä viljellään ja miten se viininvalmistuksen prosessi oikein toimii?

Nämä kysymykset ovat aivan luonnollisia koska viinituotannon puuttuminen Suomesta tietysti rajaa myös suomalaisten luonnollista kiinnostusta koko aiheeseen, eikä siitä myöskään keskustella tai kirjoiteta samalla tavalla kuin viinituottajamaissa, saatikka että sitä opetettaisiin aktiivisesti kouluissa tai yliopistoissa. Onneksi kuitenkin viinituotannon historiasta ja siitä miten viininviljely on etabloitunut esimerkiksi Eurooppaan on saatavilla paljon kirjoituksia netissä, joten en tässä blogissani puutu näihin aiheisiin.

Viinituotannon alkuvaiheet

Puhutaan hieman ensin asioista, jotka ovat ehkä tärkeimpiä koko viininviljelyssä, nimittäin maantieteellinen sijainti, maaperä ja viinitarhan sijaintia sekä ilmasto. Italia sijaitsee leveysasteiden 40 ja 50 välissä ja on pituudeltaan Suomen mittainen. Viininviljelyn kannnalta katsottuna Italiassa on erityyppisiä maaperiä (esim. kalkki-hiekkamaa, kalkki-savimaa, hiekkamaa) ja ilmastoja kun verrataan esim. Etelä-Sisilian viinitarhoja, Pohjois-Italian Piemonten tai Veneton alueen viinitarhoja, tai vaikkapa Umbrian sisämaan ilmaston viinitarhoja.  

Maaperä ja ilmasto vaikuttavat merkittävällä tavalla viinirypäiden kasvuun ja viinin eri aromeihin ja makuihin. Piemonten ja Veneton alueen viinitarhat sijaitsevat pääsääntöisesti kaikki kukkuloilla, joka yhdessä sen alueen ilmaston kanssa mahdollistaa laadukkaan viinin tuottamisen. Sisilian viinitarhat sijaitsevat sekä kukkuloilla että laaksoissa, maaperä on erilaista kuin pohjoisessa, ja Sisilian laatuviinien tuotantoon vaikuttaa voimakkaasti aurinko, joka paistaa ja lämmittää eri tavalla kuin pohjoisen viinitarhoissa. Umbrian viinitarhat, jotka ovat jo etruskien ajoilta, sijaitsevat sekä kukkuloilla että laaksoissa, maaperä on kalkki-savimaata ja niitä suosii ihanteellinen sateinen ja aurinkoinen ilmasto läpi vuoden.  

Maaperän ja ilmaston lisäksi viininviljelyyn vaikuttaa merkittävästi viinitarhan sijainti. Parhaat viinitarhojen paikat ovat yleensä mäkisessä maastossa pienillä kukkuloilla tai niiden rinteillä. Edellä mainituilla paikoilla on mm. seuraavia etuja:

  1. Viinitarhojen sijainti ja niiden valoisuus, joka vaikuttaa fotosynteesiin ja sokerin muodostumiseen,
  2. Ilmasto on raikkaampi ja vaihtelee vuodenajan ja vuorokauden sisällä, joka vaikuttaa viinin happamuuteen, luo rikkaammat aromit ja tekee viinistä elegantimman
  3. Parempi ilmankierto, joka estää homeen syntymisen
  4. Tasapainoinen vedensaanti kypsymisen aikana, joka mahdollistaa rypälesokerin, aromien ja polifenolien kehittymisen

Huomioonottaen maantieteellisen sijainnin, maaperän ja ilmaston, Italiassa viininviljelijät ovat kautta aikain myös valinneet rypäleet edellä mainittujen reunaehtojen mukaan. Nykyisin myös valtion Mipaaf-niminen maa- ja metsätalousministeriö (Ministero della Politiche Agricole Alimentari e Forestali) määrää ja valvoo kunkin alueen viinituotantoa asettamalla kaikille DOC-alueille reunaehdot mitä rypäleitä saa kullakin DOC-alueella viljellä. 

Alueille on tyypillistä, että viinitarhoissa kasvatetaan rypäleitä, joka ovat ns. autoktonisia (Italiassa 350 rypälettä) eli alueen omia alkuperäisiä rypäleitä. Lisäksi Italian viinitarhoissa kasvatetaan myös muualta tuotuja viiniköynnöksiä.

Tässä muutamia aluekohtaisia esimerkkejä:

  • Piemonte: mm. barbera, nebbiolo, moscato bianco, dolcetto, freisa, brachetto, grignolino, barbaresco, gattinara
  • Lombardia: mm. pinot nero, chardonnay, riesling italico, moscato bianco, malvasia, nebbiolo(=chiavennasca)
  • Veneto: mm. merlot, garganega, prosecco, corvina, rondinella, molinara, vespaiola, moscato giallo, pinot grigio, chardonnay, pinot bianco, cabernet franc, cabernet sauvignon
  • Sisilia: mm. nero d’avola, l’inzolia, cabernet sauvignon, merlot, syrah, chardonnay, marsala, cataratti,zibibbo
  • Umbria: mm. trebbiano toscana, trebbiano spoletino, grechetto, malvasia bianca, verdello, sagrantino, sangiovese, montepulciano, ciliegiolo, barbera, gamay

Muutamia viininviljelyyn liittyviä tärppejä

  1. Ensimmäisten 2-3 vuoden aikana viiniköynnös ei tuota vielä rypäleitä.
  2. Italiassa on viiniköynnösten malleja, eli eri tapoja kasvattaa viiniköynnöstä sen vanhetessa, yhteensä 40 kappaletta.  Mallien valintaan vaikuttaa myös ilmasto.
  3. Italiassa kasvatettavien rypäleiden joukossa on lajikkeita, jotka tuottavat jatkuvasti runsaati rypäleitä kuten esim. trebbiano, montepulciano, merlot mutta on myös lajikkeita, joiden tuottavuus on epäsäännöllistä ja vaihtelee vuosittain kuten esim. nebbiolo, cabernet sauvignon, picolit.
  4. Viiniköynnökset ovat tuottavimmillaan 20-25 vuoden ikäisinä ja saavuttavat elinkaarensa loppupään 30-40 vuoden ikäisenä.
  5. Joissakin ranskalaisten viinien etiketeissä saattaa lukea ”vielle vigne”, joka tarkoittaa että viini on valmistettu rypäleistä, joiden köynnösten ikä on yli 40 vuotta. Viiniköynnökset tuottavat edelleen rypäleitä, pienempiä määriä mutta erittäin laadukkaita.

 Seuravassa osassa tutustumme viinituotantoon ja mitä tapahtuu viinikellarissa.