10 vuotta Umbriassa, kylläpä aika kuluu nopeasti! (3.2.2018)

Tämän vuoden heinäkuussa tulee 10 vuotta täyteen siitä, kun hankimme ensimmäisen loma-asuntomme Umbriasta, läheltä Perugian kaupunkia. Pienen kaksion olimme kylläkin ostaneet jo loppuvuodesta 2007, mutta uusi talo valmistui vasta vuoden 2008 heinäkuussa. Olimme talon ensimmäiset asukkaat. Silloin emme todellakaan suunnitelleet, että tulemme muuttamaan Italiaan pysyvästi, vaan silloin tavoitteena oli ainoastaan viettää erilaisia lomia kauniissa Umbriassa ja kierrellä myös muualla Italiassa. Tätä tavoitetta toteutimme seuraavat 2 vuotta ja kiertelimme niin Pohjois-Italiassa, Etelä-Italiassa, Sardiniassa ja Elballa kuin muuallakin, jonne oli täältä Keski-Italiasta helppo matkustaa. Kun sitten meidän molempien silloisessa työelämässä tuli vastaan tunne, että nyt tämä riittää, niin päätimme tehdä irtioton ja viettää seuraavat 15 kuukautta sapattivapaalla asettumalla minnekäs muualle kuin Umbriaan, jossa meillä oli valmiina loma-asuntomme. Kuten moni varmaan on meidän sivuilta huomannut, sapattivapaa jatkui yli 15 kuukauden ja siirsimme pysyvästi kotimme tänne Umbriaan vaihtaen kuitenkin kerrostaloasuntomme pieneen taloon 15 km Perugiasta länteen. Täällä olemme asuneet vuodesta 2011 lähtien.

Se mitä olemme tehneet nämä viimeiset vuodet näkyvät hyvin verkkosivujemme sisällöstä, joten on ehkä mielekkäämpää hieman kertoa niistä tunteista ja ajatuksista mitä nämä täällä vietetyt vuodet ovat aikaansaaneet.

Ensinnäkin muutto uuteen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja kielen oppiminen on varmaan ollut se haasteellisin asia, koska olemme kuitenkin maahanmuuttajia ja joudumme uudelleenoppimaan asioita, jotka ehkä toimivat Suomessa mutta eivät täällä Italiassa. Tähän ”sisäänajoon” meni meiltä muutamia vuosia, joiden aikana mietimme useasti, että onkohan tämä ollut viisasta ja pitäisikö vaan palata takaisin Suomeen ja hakeutua vanhoihin töihin. Mutta kun meillä on ollut aina se ajatus, että otetaan vuosi kerrallaan, niin olemme jotenkin aina päätyneet siihen ratkaisuun, että tämä on edelleen kotimme. Onhan se selvä asia, ainakin minun osalta, että monesti on pinna palanut, kun asiat eivät hoidu kuten ”Strömsössä”, mutta sitten sitä vaan miettii asiaa uudestaan ja ajattelee, että nythän on kyse eri yhteiskunnasta ja kulttuurista ja maasta, jossa asuu 60 miljoonaa asukasta. Asiat eivät vaan hoidu kuten Suomessa olimme tottuneet. Toisaalta olemme oppineet paljon, saaneet uusia italialaisia ystäviä, matkustaneet ympäri Italiaa ja hieman lähimaitakin, ja syventäneet tietämystämme Italian mahtavasti historiasta ja kulttuurista sekä uskomattoman herkullisesta keittiöstä ja maan viineistä.  Eräs tärkeä asia, jonka me molemmat jo ensimmäistä asuntoa hankkiessamme keskenämme sovimme oli se, että hankimme asuntomme aina paikasta, jossa asuu paikallisia eikä pelkästään ulkomaalaisia. Ajattelimme silloin, että se olisi lyhyin tie tutustua yhteiskuntaan, kulttuuriin ja oppia maan tavoille ja uskon, että se on myös toteutunut toivomallamme tavalla.

Vaikka asumme 3000 kilometrin päässä Suomesta, olemme pystyneet pitämään hyvin yhteyttä ystäviin ja lähiperheeseen, kiitos siitä modernin tietotekniikan. Näin ollen olemme tietysti edelleen jatkuvassa yhteydessä rakkaaseen Suomeen, ja eihän se tilanne mihinkään muutu koska syynnyinmaataan on vaikea unohtaa.

Tällä hetkellä, siis vuoden 2018 helmikuussa, jatkamme siitä mihin vuosi 2017 päättyi ja toteamme ”Andiamo avanti!”.